Tämä on elämäni ensimmäinen blogimerkintä. Juhlallinen hetki. Outo hetki. Ällistyttävä hetki.
En aikonut koskaan kirjoittaa blogia, mutta onhan tätä pakko kokeilla. Voisin aloittaa tämän homman kertomalla yhden tarinan arjestani.
Minulla oli masentunut päivä. Olin eronnut melkein kolme vuotta kestäneestä suhteestani. Pyöräilin kotiin päin. Oli pakkasta, ja aurinko laskemassa.
Jouduin pysähtymään liikennevaloihin. Eräs vanha mummo oli pysähtynyt paikoilleen myös. Huomasin hänen katsovan minua. Kurkistin kulmieni alta takaisin.
- Kaunis pakkaspäivä. Aurinko näkyy hienosti tuolta pilvien takaa, hän sanoi hymyillen ystävällisesti.
Tuntui siltä kuin tuntematon mummo olisi tiennyt tai nähnyt lävitseni, että minulla oli huono olla. Tämä kommentti oli päiväni piristys.
Rohkaisu jatkaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti