Kun olin kokenut Krampin tanssiteatterin Draculan, siirryin istuskelupaikkaan keskustelemaan henkeviä ystävien kanssa. Kauhunäytelmä oli mielestäni lumoava, ja musiikki soi vielä päässäni. Kaveri meni vessaan, ja 35-vuotias mies istahti viereeni. Hän aloitti keskustelun kertomalla, että tuli juuri kolme tuntia kestäneestä eroseminaarista.
Hän oli eronnut noin vuosi sitten. Oli ollut 15 vuotta yhdessä vaimonsa kanssa. Heillä on neljävuotias tytär. Vaimo oli pettänyt vuoden verran, ennen kuin kertoi miehelleen.
Kokemus lienee rankka. Antoi ainakin minulle perspektiiviä omaan elämääni. Kaikesta voi selvitä - on vain löydettävä itsestään voima. Luotava uusi arki.
Tapasin myös parikymppisen miestuttuni illan aikana. Hän pettää tyttöystäväänsä. Ei mieti syvällisiä. Ei ajattele tulevaisuutta. Arkea ei varsinaisesti tunneta.
Kuilu miesten ajatusmaailmojen välillä ei voisi olla suurempi.
Iästä huolimatta pettäminen näyttää olevan hyvin yleistä, mikä on valitettavaa. Mistä oikeastaan johtuu, ettei voi vain olla tyytyväinen yhden ihmisen kanssa?
Sitoutuminen pelottaa, kokemuksia on mielenkiintoista hankkia. Suhde ei ehkä tarjoa tarpeeksi kipinöitä.
Parikymppisen jätkän seura oli huolettomampaa ja iloisempaa kuin yli kolmikymppisen. Vanhemmankin miehen kasvoilla vieraili kuitenkin vilpitön ilo illan mittaan. Ja hän osasi arvostaa iloaan aivan toisella tavalla.
Nuorempi jätkä ei luultavasti ikinä tajuaisi baaritiskillä tarjota seuralaisilleen juomia naisen pienestä vihjauksesta, että jokin juoma olisi tosi hyvää. Ikäiseni miehet ovat toivottomia. Jonain päivänä hekin ymmärtävät, että elämä ei ole pelkästään velvollisuuksista vapaata juhlaa.
Toisaalta, on hyvä olla villi ja huoleton, hetkittäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti