Matkalle?

On vähän aikaa kulunut siitä, kun viimeksi ehdin tänne kirjoittaa. Kun vertaa ajatuksiani ja olotilaani tammikuun loppuun, paljon on muuttunut. Nyt olen iloisempi, tosin edelleen vailla ihmistä, jonka kanssa tuntisin olevani kotona missä vain.

Joka tapauksessa haluaisin pääsiäisloman aluksi paeta täältä Suomesta jonnekin halpaan hevonkuuseen. Kuka vain lähtisi kanssani, äkkilähdöllä ihan minne vain.

Olen huomannut nykyään olevani hyvin valmis spontaanisti tekemään kaikkea. Olen käynyt niin lavatanssitunnilla kuin laskettelukurssillakin. Mielestäni ryhtyminen johonkin hetken mielijohteesta on parasta. Silloin ei voi koskaan tietää, keihin uusiin ihmisiin voi tutustua. Minne voi päätyä.

Ihmisillä saattaa kyllä olla mitä erikoisempia mielipiteitä. Yksi jätkä sanoi lähtevänsä maailmanmatkalle parin päivän päästä. Hän oli seuraavana päivänä menossa myymään autonsa. Niillä rahoilla se sitten kuvitteli kiertävänsä koko maapallon. Oli sitä mieltä, että Suomen hyvinvointiyhteiskunta kusee täysin. Muualla on parempi. Parikymppinen tyyppi oli mielestään tehnyt tarpeeksi töitä tähän maahan. Mutta ei kuitenkaan olisi halunnut, että ulkomaalaisia tulee Suomeen viemään työpaikkoja ja elämään sosiaaliturvan varassa.

Jätkä tulee varmasti vielä häntä koipien välissä takaisin Suomeen. Noilla asenteilla ei ehkä saada kavereita Hollannista. Ja suomalaisen kaltaista hyvinvointijärjestelmää ei ehkä kannata väheksyä. Huonommin asiat ovat Keski-Euroopassa.

Toisaalta tyypin irtiotto kiehtoi minua. Mitä jos jättäisi vain kaiken, ja lähtisi lähes tyhjän päällä etsimään jotakin.

Toisaalta uskon vakaasti siihen, että monet meistä, elleivät kaikki, etsivät jotakin suurta, joka pelastaisi meidät. Mutta haloo: ei sellaista tule eikä ole olemassakaan. Meidän on pelastettava itse itsemme. Ja usein se pelastus löytyy lähes nokan edestä. Ehkä ei Jyväskylästä, mutta Suomesta kuitenkin.