Poliittisia päätöksiä

Päivät eivät ole tylsiä, jos olotila vaihtelee huomattavasti. Eilen olin valloittamassa maailmaa, tänään toivoisin kuolevani: pää särkee, niskat ja hartiat ovat jumissa, en kykene tekemään kouluhommiani enkä ajattelemaan selkeästi. Lisäksi kaipaan jotakin, mikä minulla vielä viime vuonna tähän aikaan oli, mutta joka on nyt mahdoton enää saada takaisin. Voin kuitenkin palata takaisin niihin mittoihin ja elämäntyyliin, joita enemmän noudatin tuolloin. On itsestäni kiinni, valitsenko jäätelön jääkaapista vai lenkkipolun.

Kyse on loppupeleissä aina valinnoista. Samassa tilanteessa voi päätyä hyvin erilaisiin ratkaisuihin. Joskus esimerkiksi epäonnistuneesta avioliitosta ei ollut ulospääsyä yhteiskunnan asettamien ankarien normien vuoksi. Nykyään onnettoman avioliiton voi päättää monella tavalla, kuten tiedämme. Hämmästyttävää on, että pari päivää sitten lukemassani yhteiskuntapolitiikan tenttikirjassa Elämänpolitiikka annettiin esimerkiksi, että pakokeino avioliitosta olisi myös se, että mies tappaa koko perheensä. Valitettavaa ja harvinaista, mutta turhan yleistä Suomessa.

Teoksessa tähdennetään, että jokainen tekee elämässään poliittisia päätöksiä. Yhtenä esimerkkinä on Foucault, muun muassa valtateorioistaan tuttu homo ja sadomasokisti. Hän korosti jokaisen oikeutta olla subjekti, valita ja päättää elämästään. Mielenkiintoista oli, miten hänkin nosti esille, että homoseksi on vielä hyväksyttävää, toisin kuin homoavioliitot. Itsensä toteuttamista kaikki tyynni.

Mielestäni meidän pitäisi ajatella entistä enemmän niin, että persoona itsessään merkitsee. Millainen ihminen on olemukseltaan ja ajatuksiltaan - ei se, kumpaa sukupuolta hän on. Ei ole vain yhtä tapaa olla itsensä.